Suomessa on kiellettyä pitää lemmikkinä Suomessa luonnonvaraisena esiintyviä lajeja (kuten tikli, punatulkku, viherpeippo ja kottarainen) sekä lisäksi vieraslajiasetuksessa kiellettyjä lajeja (kuten varislinnut, haukat, kotkat ja pöllöt).

Teksti: Laure Kurkela, julkaistu 27.2.2025

Suomessa lemmikkilintujen kirjoa rajoittavat vieraslajiasetus ja luonnonsuojeluasetus. Artikkelin julkaisuhetkellä Suomessa ei ole vielä voimassa positiivilistaa, joka määrittelisi ne lajit, joita saa lemmikkinä pitää (lisää positiivilistasta artikkelin lopulla). Täysin uutta lajia maahantuodessa Ruokavirasto voi arvioida tapauskohtaisesti, onko kyseinen laji sovelias pidettäväksi lemmikiksi. Tällä hetkellä Suomessa on tai on ollut yksityisomistuksessa eksoottisista linnuista esimerkiksi papukaijoja, peippolintuja, trooppisiakin kyyhkyjä, turakoja, mainoja, laulukottaraisia, piispoja ja arakareja eli “minitukaaneja,” eksoottisia fasaaneja sekä tietenkin tutut maatilojen linnut.

Mitään Suomen luonnon villilintua ei saa pyydystää lemmikiksi tai ottaa elätiksi. Luonnonsuojelulaki kieltää rauhoitettujen eläinlajien maahantuonnin, sekä hallussapidon, kuljettamisen, myymisen ja vaihtamisen. Tämä tarkoittaa, että lemmikkinä kiellettyjä lajeja ovat kaikki ne lajit, joita Suomessa koskee luonnonsuojelulaki, eli käytännössä kaikki lajit, joita tavataan Suomessa luonnonvaraisena.

Nykyään monilla lintulajeilla on eteläisemmässä Euroopassa vankka harrastajakunta, ja useasta lajista on jalostettu upeita värimuunnoksiakin. Värimuunnoksellisia ja melko yleisiä lajeja ovat esimerkiksi punatulkku, tikli, vihervarpunen, peippo, kottarainen, viherpeippo ja urpiainen. Esimerkkejä hieman harvinaisemmista lajeista on järripeippo, nokkavarpunen, varpunen, pikkukäpylintu ja tilhi. Rauhoitettujen lintujen luettelo löytyy esim. tästä rauhoitettujen eläinten ohjeelliset arvot määrittävästä laista: Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien ohjeellisista arvoista.

Vaikka lajilla voi olla siis vakiintunut harrastajakunta muissa maissa, lajia olisi kasvatettu siellä vankeudessa useiden sukupolvien ajan, ja lajilla olisi luonnonmuodosta poikkeavia värimuotoja, lajin maahantuonti, myynti ja kasvattaminen ei ole sallittua Suomessa.

Osa lajeista on sen suhteen hankalia, että jotkut värimuunnokset voivat muuttaa lajin ulkonäköä niin, että sitä on kokemattoman hankala tai mahdoton erottaa toisesta lajista: värimuunnoksellinen rauhoitettuun lajiin kuuluva lintu saattaa olla hyvin samannäköinen tai liki identtinen samansävyisen kanarialinnun (Suomessa sallitun lemmikkilajin) kanssa.

Luonnonvaraisten lintujen kanssa risteytetyt linnut (yleensä kanarialintu ja jokin Suomessa luonnonvaraisena esiintyvä laji) ovat Suomessa sallittuja ainakin luonnonsuojelulain puolesta, koska luonnonsuojelulaki suojelee vain rauhoitettuja lajeja, joita nämä risteytykset eivät ole. Lajien risteytystä on tehty Suomessakin silloin, kun luonnonvaraisia lintuja sai vielä pitää lemmikkinä ennen 1960-lukua, jolloin luonnonvaraisten lajien pito lemmikkinä kiellettiin. Lajien risteyttämistä pystytään tekemään edelleen muualla maailmalla, koska esimerkiksi tiklejä tai viherpeippoja on ulkomaalaisessa lintuharrastuksessa hyvin saatavilla. Tiklin ja viherpeipon geeneillä voidaan hakea monipuolisuutta linnun laulun säveleen. Kanarialintu pystyy risteytymään myös esim. punatulkun, käpylinnun, hempon ja urpiaisen kanssa, mutta yleisin risteytyksen kohde lienee tikli. Ulkomailta tuodessa nämä hybridit ovat sallittuja lemmikkejä ELY-keskuksen asiantuntijan mukaan. Suomessa niitä ei voi teettää, koska tiklien maahantuonti ja hallussapito on kiellettyä.

Suomessa luonnonvaraisten lajien lisäksi kiellettyjä lemmikkilajeja ovat vieraslajiasetuksen nojalla myös vieraat varislinnut ja petolinnut eli haukat, kotkat ja pöllöt.

Riistakeskuksen ja Ruokaviraston asiantuntijoiden tulkinnan mukaan vieraslajilaki koskee myös ulkomailla vankeudessa kasvatettuja yksilöitä rauhoittamattomista lintulajeista, jos se lajiryhmänä kuuluu vieraslajiasetukseen. Tällaisia rauhoittamattomia lajeja ovat esimerkiksi varis ja harakka (muut lajit: harmaalokki, merilokki, räkättirastas). Käytännössä tämä tarkoittaa, että edes vankeudessa kasvatettua, värimuunnoksellista lintua esim. kokovalkoiseksi jalostettua harakkaa (Pica pica) ei saa tuoda ulkomailta Suomeen lemmikiksi.

Vaikka vieraslajiasetuksen nojalla kiellettyihin lajiryhmiin (varislinnut ja petolinnut) kuuluva laji ei esiintyisikään Suomessa luonnonvaraisena, sitä ei silti saa tuoda lemmikkinä maahan. Vaikka lintu olisi syntynyt vankeudessa (useammassa sukupolvessakin), sitä ei saa tuoda nykyään Suomeen. Linnun eksoottisuudella ei ole merkitystä, esimerkiksi varislinnuista on olemassa hyvinkin värikkäitä ja trooppisia lajeja.

Noin vuosikymmen sitten ko. linturyhmien maahantuonti Suomeen yksityishenkilönkin lemmikiksi oli vielä sallittua (jos maahantuotava lintu oli laillisista lähtökohdista), sillä vieraslajialaki ei nykyisellään ole ollut voimassa kuin vuodesta 2016. Tämän takia Suomessa saattaa nykyään yhä olla muutamia laillista alkuperää olevia lemmikkihaukkoja tai -pöllöjä. Uusia yksilöitä ei kuitenkaan saa tuoda maahan, vaikka lintu olisikin laillista alkuperää.

Aiemmin mainittujen lisäksi vieraslajiluettelossa ovat seuraavat lintulajit: punaperäbulbuli, pihamaina, kuparisorsa, kiljuhanhiristeymät, afrikanhanhi, pyhäiibis. Näistä kahdella ensimmäisellä on lemmikkilintupotentiaalia jossain päin maailmaa, mutta kaikki mainitut lajit on kielletty lemmikkinä koko EU:n alueella.

Nykyään vieraslajistatuksen takia kielletyt lintulajit löydät täältä: Vieraslajit.fi. Vieraslajiluetteloa päivitetään jatkuvasti (lajeja lisäten), joten ajantasaisin tilanne kannattaa selvittää asianmukaiselta nettisivulta tämän artikkelin lisäksi.

Mitä tulevaisuudessa?

Vieraslajilistat

Vieraslajiluetteloita päivitetään jatkuvasti, ja voimassa ovat kaksi luetteloa: kansallinen (eli Suomen sisäinen) ja EU:n laajuinen luettelo. Vaikka tällä hetkellä mikään lemmikkilintulaji ei ole kummallakaan listalla, tätä ei voi pitää itsestäänselvyytenä tulevaisuudessa.

Vieraille alueille ihmisen toiminnan myötä levitessään linnut voivat olla uhka alkuperäiselle luonnolle kilpaillessaan esimerkiksi ravinnosta tai pesäpaikoista. Papukaijat ovat levinneet vieraille elinalueille maailman ympäri ihmisen toiminnan seurauksena: jotenkin lemmikkilintuja on karannut tai päästetty karkuun riittävän paljon kannan muodostumiseksi. Osa lajeista on erityisen sopeutuvaisia ja kestävät toisia lemmikkikarkulaisia paremmin erilaista ilmastoa ja löytävät paremmin ravintoa, jolloin ne voivat jopa kukoistaa upouudella elinalueella.

Alunperin Amerikan mantereelta kotoisin oleva munkkiaratti on laajalle levinnyt ja myös inhottu vieras esimerkiksi Espanjassa. Munkkiarattien kasvattaminen on maassa kiellettyä ja lintuja jopa systemaattisesti hävitetään kannan rajoittamiseksi.

Alunperin Aasiasta ja Afrikasta kotoisin oleva kauluskaija taas on levinnyt laajalle ja jo melko pohjoiseenkin Euroopassa (pohjoisimmat kannat ovat tällä hetkellä Iso-Britanniassa ja Saksassa).

On luultavasti vain ajan kysymys, ennen kuin meille rakkaat papukaijalajitkin alkavat löytää tiensä kieltolistalle. Jos eläin menee vieraslajiluetteloon EU:n tasolla, on Suomenkin noudatettava sitä, vaikka ko. eläinlaji ei olisi vieraslajiuhka näin Pohjoisessa (ainakaan tämänhetkisessä ilmastossa). Pitokielto vieraslajiuhkana oleville papukaijoille tai muille trooppisille lintulajeille tuskin tulee Suomen sisäisestä säädöksestä, koska lajit eivät todennäköisesti täällä Pohjolan perukoilla ole uhka luonnollemme, sillä kylmä ilmastomme niin jäätävien lämpötilojen kuin talven huonon ravintotilanteen puolesta todennäköisesti estää niitä luomasta pysyviä kantoja.

Keski- ja Etelä-Euroopassa munkkiarateilla ja etenkin kauluskaijoilla on paljon harrastustoimintaa esim. eri värimuotojen ja lintunäyttelyjen muodossa. On todennäköistä, että siellä sijaitseva isompi lintuharrastajakoneisto tulisi vastustamaan lajien kieltämistä EU:n tasolla.

Positiivilista

Kauan ilmoilla leijunut uhka positiivilistasta saattaa rajoittaa tuttujen lemmikkilintujen pitoa nimenomaan Suomessa. Positiivisesta nimestään huolimatta positiivilista rajoittaa eläinharrastusta: positiivilista on lista eläinlajeista, joiden pito lemmikkinä on sallittu, ja kaikki listan ulkopuolelle jäävät ovat automaattisesti kiellettyjä lemmikkinä. Artikkelin julkaisuhetkellä alkuvuodesta 2025 Suomessa ei ole käytössä yksityisen ihmisen lemmikkiharrastusta rajoittavaa positiivilistaa, mutta listan suunnittelu on ollut ilmoilla jo vuosia. Kun tuore Laki eläinten hyvinvoinnista saatiin käytäntöön, siirrytään nyt valmistelemaan sitä tarkentavia asetuksia. Asetuksien valmistelun asialistalla on myös sallittujen seura- ja harraste-eläinten luettelo. Suomessa tuotantoeläiminä, kotieläinpihoilla ja sirkuksissa käytettäviä eläimiä on tuoreeltaan rajattu positiivilistoilla, jotka kattavat noin parisenkymmentä eri eläinlajia/lajiryhmää.

Nykyään Suomessa lemmikkilajeja rajoittaa luonnonsuojeluasetus (luonnonvaraiset lajit), vieraslajiasetus (Suomessa ja EU:ssa säädetyt vieraslajit) sekä lisäksi apinoiden yksityistä pitoa on rajoitettu tautiriskin vuoksi. Nisäkäspedot aavikkoketusta tiikeriin saakka ovat nykyään kiellettyjä vieraslajiasetuksen nojalla, sillä asetuksen nojalla on kielletty petonisäkkäiden hankkiminen lemmikiksi, oli kyseessä pienikin eläin laillisestakin lähteestä (lukuunottamatta koiraa, kissaa ja frettiä, jotka ovat nisäkäspedoista sallitut lemmikit).

Näiden kieltojen ulkopuolelle jäävät tapaukset on tähän mennessä Ruokavirasto (entinen Evira) arvioinut yksitellen maahantuonnin yhteydessä. Ennakkotapauksista ei ole kerrottu tiettävästi julkisuuteen, onko jonkun yksityishenkilön yritykset tuoda maahan vaikkapa muutoin laillista alkuperää olevaa eteläisemmässä lintuharrastuksessa esiintyvää sarvinokkaa, kookaburraa tai eksoottista kahlaajalintua joskus torpattu.

Positiivilista olisi jäätävä uudistus, jos sen ulkopuolelle jää harrastuksessa vakiintuneita lajeja. Nykyään lintuharrastuksen piirissä on Suomessa noin 70–100 erittäin tai jokseenkin vakiintunutta lajia ja toinen mokoma sellaisia, joita on ainakin joskus ollut Suomessa tai on tällä hetkellä Suomessa muutamia, sekä lisäksi paljon lajeja, joita on lähimaiden tai EU:n lintuharrastuksen piirissä eli niissä on maahantuontipotentiaalia liittyä Suomen lintuharrastuksen lajikirjoon. Tähän tietokantaan on parhaamme mukaan kasattu Suomessa (sisä)lemmikkinä pidettäviä lintulajeja: CITES-luokat lintulajeittain. Tietokannassa on tällä hetkellä noin 160 lajimerkintää.

Suomen kylmä ilmasto rajoittaa osittain harrastuksen lajien määrää: eteläisemmässä Euroopassa pidetään paljon sotkuisia ja aktiivisia harrastelintuja jopa yksinomaan ulkoaviaarioissa, joissa linnut voivat sotkea ihmisen kanssa jaettuja asuintiloja sottaamatta ja liikkua sisähäkkejä suuremmissa tiloissa, kuin eläintarhoissa konsanaan. Samanlaisen elintilan valmistaminen ihmisen asuintiloihin vaatisi omistajalta huomattavaa omistautumista.

Lemmikkilinnut Kaijuli ry työskentelee yhteistyössä viranomaisten sekä päättävien toimielimien kanssa, ja ottaa kantaa sen puolesta, että mahdollisesti lähitulevaisuudessa lakiin voimaan tuleva positiivilista olisi järkevä ja harrastusta kuvaava.

Mitä jos lintulaji kielletään?

Jos laji kielletään esimerkiksi EU:n tasoisella vieraslajiasetuksella, saa nykyiset yksilöt pitää niiden kuolemaan saakka. Niitä ei saa kuitenkaan myydä tai ostaa, lisäännyttää, päästää luontoon, eikä kyseisen lajin yksilöitä saa tuoda lisää maahan.

Eräs konkreettinen esimerkki vieraslajilistalle päätymisestä on punakorvakilpikonna. Alunperin asetus kielsi punakorvakilpikonnan luovuttamisen uuteen kotiin ilmaiseksikaan, vaan ne sai vain pitää itse tai lopettaa. Tälle oli perustelut: se, että eläimen saa edes pitää sen luonnolliseen kuolemaan saakka, on myönnytys omistajille, joille eläin on rakas. Jos eläimestä ollaan valmiit luopumaan, se ei selvästi ollutkaan niin rakas, ja se tulisi täten lopettaa haitallisen vieraslajin edustajana.

Tämä oli kuitenkin käytännön tasolla huono päätös. Laji oli jo määritelty haitalliseksi vieraslajiksi, eli se on uhka EU:n luonnolle päästessään vapaaksi. Nyt kilpikonnan omistajan pitäisi nähdä vaiva viedä eläin lopetettavaksi eläinlääkärille ja maksaa terveen eläimen eutanasiasta. Puhumattakaan siitä, kuinka moni ihminen vaalii elämää, eikä halua lopettaa tervettä lemmikkiään vain, koska siitä ei saa luopua uuteen kotiin. On myös tilanteita, joissa eläimestä joutuu luopumaan jokseenkin vastoin tahtoaan elämänmuutoksen tai vaikka oman terveyden heikentymisen takia. Moni päätyikin eläimen hengen säästääkseen ratkaisuun, joka pahensi tilannetta entisestään: vapautti kilpikonnan luontoon. Näinpä asetukseen tehtiin helpotus: punakorvakilpikonnista saa luopua uuteen kotiin, mutta niillä ei saa käydä kauppaa, eli niistä ei saa pyytää rahaa tai muuta korvausta. Uusia punakorvakilpikonnia ei tietenkään saa teettää tai tuoda maahan.

Jompi kumpi näistä vaihtoehdoista, luultavasti jälkimmäinen, olisi hyvin todennäköisesti niiden lintulajeihin kuuluvien yksilöiden kohtalo, jotka vieraslajilistan kautta tulisivat kielletyiksi Suomessa. Todennäköisesti samanlainen kohtalo odottaisi yksilöitä lajeista, jotka kiellettäisi positiivilistan voimin.

Muidenkaan ns. lemmikkilajien päätyminen vieraslajilistalle ei ole ennenkuulumatonta Suomessa. Listalle ovat päätyneet myös siperianmaaorava ja haisunäätä, jonka harrastustoiminta oli juuri puhkeamassa kukkaan Suomessa, mutta töppäsi alkuunsa kun laji kiellettiin sattumalta samoihin aikoihin harrastuksen alkaessa. Terraarioeläinharrastajat ovat muidenkin kuin punakorvakilpikonnan kautta kokeneet kolauksia harrastukseensa, kun Suomessakin lemmikkinä pidettäviä lajeja on kielletty EU:n tasolla, viimeisimmässä lisäyksessä afrikankynsisammakko ja kuningaskäärme. Lintuharrastajankaan ei kannata tuudittautua siihen, etteikö joitain lajeja joskus ehkä lemmikkinä kielletä.