Lajiesittely:

Neitokakadu

Neitokakadu (Nymphicus hollandicus), entiseltä nimeltään nymfipapukaija, on australialainen laji, jonka luonnontyyppi on helppo tunnistaa harmaasta vartalosta, punertavasta poskilaikusta, pitkästä pyrstöstä ja sirosta töyhdöstä. Neitokakadu elää noin 20-25-vuotiaaksi. Säyseä luonne ja kohtalaisen helposti toteutettavissa oleva ruokavalio tekevät lajista aloittelijaystävällisen, ja värimuotojen kirjo puolestaan on luonut laajan kasvatuskulttuurin. Neitokakadu onkin yksi maailman suosituimpia lemmikkilintulajeja.

Luonne:

Harmaa neito­kakadu­koiras.
Kuva: Ida-Emilia Kaukonen.

Neitokakadu on hilpeä ja yleisesti hyväntuulinen lintu. Sen liikekieli on vikkelää ja aktiivista, mutta päivärytmiin mahtuu myös rauhallisempia hetkiä.

Laji on lempeä ja toimii aggressiivisesti lähinnä uhattuna tai pesäänsä puolustaessaan: jos neitokakadu puree, purema on todennäköisesti ansaittu.

Neitokakadu on erittäin sosiaalinen lintu, joka tarvitsee seurakseen lajitoverin tai useampia.

Hoito ja ravinto:

Neitokakadun vakituisen häkin tulee olla vähintään 0,85 neliömetriä paria kohden ja 0,10 neliötä lisää jokaista uutta lintua kohden. Laji on aktiivinen ja vaatii runsaasti lentoaikaa häkin ulkopuolella. Paras ratkaisu neitokakadulle olisikin niin suuri häkki, että pyrähtely tai lentely olisi mahdollista jatkuvasti.

Lajin ruokavalio koostuu laadukkaasta siemensekoituksesta, jonka ohessa tarjotaan erilaista tuoreruokaa, kuten vihanneksia ja kasviksia, ituja ja ruohoja. Erityisesti tummat lehtevät kasvikset ovat terveellistä ja yleensä hyvin maistuvaa ravintoa. Myös hedelmiä voi tarjota rajoitetusti, ja niiden kohdalla neitokakadut tuntuvat suosivan mietoja vaihtoehtoja kuten omenaa. Siemen- ja tuoreruoan lisäksi laji tarvitsee ajoittain proteiinilisää kuten keitettyä kananmunaa tai voimaruokapateesta löytyvää gammarusta, katkarapuja ja jauhomatoja.

Erityispiirteet:

Neitokakadu lisääntyy verrattain helposti. Laji on altis krooniselle munimiselle, joka ennen pitkää voi olla naaraalle hengenvaarallista. Mikäli aikomusta tavoitteelliselle pesittämiselle tai kasvattamiselle ei ole, kannattaa perehtyä hormonaalisuuden ehkäisemiseen. Eläinkauppoihin tukuista tulevat linnut saattavat olla samasta poikueesta: jos ei ole varma erisukuisuudesta, ei samasta paikasta ostetun naaraan ja koiraan saa antaa pesiä. Lisäksi kahta lutinoväritteistä neitokakadua ei saa pesittää keskenään.

Neitokakadu ei kuulu CITES-piiriin, eli ei tarvitse virallisia papereita, mutta kauppakirja tai jonkinlainen syntymätodistus on aina suositeltavaa pyytää kasvattajalta.

Neitokakadu on taipuvainen nirsouteen. Nuoren linnun ruokavalion monipuolisuuden laiminlyönti johtaa helposti tuoreravinnon karsastamiseen. Koska laji on säyseä ja anteeksiantavainen, näkyvät niin hoito- kuin koulutusvirheidenkin tulokset monesti vähän viiveellä. Siksi maine “helppona” lajina ei saa johtaa hutiloimiseen tai linnun aliarvioimiseen.