Lajiesittely:

Pikkuara

Pikkuara on pienin arapapukaijalaji. Pienestä koostaan huolimatta se ei ole luonteeltaan linnuista helpoimmasta päästä.

Pikkuara (Diopsittaca nobilis) on eteläamerikkalainen laji, josta tunnetaan kolme alalajia. Ne ovat pääväritykseltään vihreitä, niillä on sinertävä otsa sekä aroille tyypillinen valkoinen höyhenetön kohta pään kummallakin puolella. Pikkuarat tunnistaa helposti kirkkaan punaisista höyhenistä niiden siipien etuosassa, josta se on saanut englanninkielisen nimensäkin ”Red-shouldered macaw”. Alalajista riippuen pikkuaran ylänokka voi olla joko tumma tai vaalea.

Nimestään huolimatta tämä 30-35 cm mittainen laji on ruumiinrakenteeltaan, käytökseltään sekä äänenkäytöltään lähempänä aitoarattia kuin araa.

Pikkuarat voivat elää hyvällä hoidolla jopa 30 vuotta.

Luonne:

Pikkuara. Kuva: Tea Vehmaa

Pikkuarat ovat vilkkaita, uteliaita, rohkeita ja älykkäitä lintuja, jotka vaativat nokalleen ja aivoilleen paljon tekemistä pysyäkseen tyytyväisinä.

Lajin äänenkäyttö on runsasta. Ne kommunikoivat toistensa kanssa sekä ilmoittavat elinympäristössään tapahtuvista asioista kimeällä ja tahdikkaalla kiljunnallaan. Toisaalta ne voivat myös oppia matkimaan kuulemiaan ääniä helposti.

Laji on erittäin sosiaalinen. Ne kiintyvät lajitoveriinsa ja nauttivat toistensa seurasta mm. leikin ja yhteisen puuhastelun merkeissä. Leikit voivat ajoittain olla niin äänekkäitä ja fyysisiä, että ihmisen silmään ne näyttävät jopa rajuilta. Tästä syystä pikkuaroja ei suositella pidettävän muiden lajien kanssa yhdessä.

Pikkuaraa harkitsevan kannattaa pitää mielessä, että käsinkasvatettu yksilö leimautuu valitettavan herkästi omistajaansa, joka saattaa aiheuttaa monenlaisia ongelmia, esimerkiksi aggressiivisuutta. Hormoniperäiset ongelmat ovat pikkuaroilla, erityisesti ihmisiin leimautuneilla yksilöillä yleisiä.

Hoito ja ravinto:

Pikkuarojen häkin pohjapinta-ala tulisi häkkikokosuosituksen mukaan olla vähintään 0,75 neliömetriä, johon lisätään 0,10 jokaista uutta lintua kohden. Käytännössä tätä voidaan kuitenkin pitää lähinnä ehdottomana vähimmäiskokona. Laji on aktiivinen ja hyvä lentämään, mutta pikkuarat ovat myös erinomaisia kiipeilijöitä, jotka nauttivat virikkeiden ohella erilaisista köysistä, keinuista, liaaneista ja eri kaltevuuksiin asetetuista orsista. Myös häkin ulkopuolella tulisi olla riittävästi kiipeilymahdollisuuksia ja virikkeitä, jotta vältyttäisiin tylsyydeltä ja pahanteolta.

Pikkuarojen ruokavalio koostuu pääasiassa tuoreruuasta, kuten vihanneksista, kasviksista ja hedelmistä. Lajin energiantarpeen täyttämiseksi pikkuaroille tulisi tarjota päivittäin myös hyvänlaatuista, esimerkiksi aroille suunnattua siemenseosta ja pähkinöitä.

Erityispiirteet:

Pikkuara on CITES II/B-liitteen laji. Näin ollen EU:n sisäisessä kaupassa (myös Suomen sisällä) siltä tulee löytyä aina alkuperätodistus.

Pikkuaroilla esiintyy jonkin verran käytösongelmia, aggressiivisuutta ja nyppimistä. Tavan alkaessa sen kitkeminen on vaikeaa. Erityisesti ihmisiin leimautuneet yksilöt ovat erilaisille hormoni- ja käytösongelmille erittäin alttiita. Lajin hoidossa ja ruokinnassa, käsittelyssä sekä kouluttamisessa olisikin tärkeää pitää tämä mielessä.

Mikäli hormoniperäisiä käytösongelmia esiintyy, niitä voidaan yrittää lievittää kotona vähentämällä ravinnosta saatavaa sokerin ja proteiinin määrää, sekä lyhentää valoisan ajan kestoa. Kaikessa käsittelyssä tulisi ehdottomasti välttää linnun koskettelua muualta kuin niskasta. Mikäli nämä keinot eivät auta, hormonikapseli voi olla ainoa vaihtoehto tilanteen selvittämiseksi.

Kuten muidenkin lajien, myös pikkuaran koulutuksessa tulisi välttää pakottamista, väkisin käsittelyä ja fyysisiä rankaisumenetelmiä (kuten ns. ”luunappeja”). Pikkuarat ovat erittäin älykkäitä ja ihmisiin luottavat yksilöt usein sallivat monipuolisen käsittelyn, joten esimerkiksi erilaisten hoitotoimenpiteiden opettaminen niille positiivisilla menetelmillä on hyvin helppoa.

Pikkuarat ovat erityisen herkkiä ilman epäpuhtauksille, kuten lintupölylle. Niiden kanssa samassa taloudessa ei tulisi pitää runsaasti pölyäviä lajeja, kuten kakaduja tai harmaapapukaijoja.