Lajiesittely:

Kakadut

Kakadujen alaheimo Cacatuinae sisältää viisi sukua töyhtöpäisiä papukaijoja. Näihin kuuluvat palmukakadu sukunsa Probosciger ainoana edustajana, mustakakadujen suku Calyptorhynchus, töyhtökakadut Cacatua, ruusukakadu sukunsa Eolophus ainoana edustajana, sekä tuttu neitokakadu sukunsa Nymphicus ainoana edustajana. Neitokakadusta on oma lajiesittelynsä täällä. Isommista kakaduista lemmikkinä tavataan Suomessa lähinnä ruusukakadua ja Cacatua-suvun lintuja. Kakadujen alaheimon lajit asuvat laajalla alueella Australiassa ja sen pohjoispuolella, mm. Oseaniassa, Uudessa-Guineassa, Indonesiassa ja Filippiineillä.

Luonne:

Kakadut ovat älykkäitä, aktiivisia, tuhoamisintoisia, kovaäänisiä ja hellyydenkipeitä lintuja. Kesyt linnut ovat erityisen hellyydenkipeitä niin omistajaa kuin joskus ventovieraitakin kohtaan, joka saattaa joskus johtaa ongelmiin. Kuten muutkaan linnut, kakadutkaan eivät ole automaattisesti kesyjä, eivätkä villimmät yksilöt ole sen hellyydenkipeämpiä ihmisiä kohtaan kuin muutkaan lajit. Varsinkin suuret kakadut ovat kovaäänisiä, ja niiden käheä ääni kantaa kauas. Kakadut eivät ole hyviä puhumaan, ja oppivat usein vähän tai eivät ollenkaan sanoja. Ne ovat kuitenkin älykkäitä, ja oppivat ymmärtämään puhetta. Ne ovat erittäin aktiivisia ja ketteriä temppuilijoita, jotka viihtyvät usein myös lattian tasalla puuhailemassa. Uteliaisuus ja aktiivisuus yhdistettynä papukaijamaailman innokkaimpaan silppurinokkaan voivat olla omistajan hermoja ja myös asuntoa koetteleva yhdistelmä, jos linnulle ei ole järjestetty sallittua tuhottavaa..

Hoito ja ravinto:

Kakadujen koko vaihtelee, ja niin tekee niille minimisuositusten pohjalta suositellut häkkikootkin. Esimerkiksi 35-senttiselle ruusukakadulle häkin minimipinta-ala on 0,75 neliömetriä ja 52-senttiselle molukkienkakadulle se on 1,60 neliömetriä. Kakadut ovat kuitenkin aktiivisia ja älykkäitä, eikä ole huono idea hankkia minimikokoisen häkin sijaan niin suurta kuin linnulle on mahdollista saatavuuden ja tilan puitteissa tarjota. Näiden häkkikokojen lisäksi linnun tulisi päästä ulkoilemaan häkistään turvalliseen tilaan joka päivä useamman tunnin ajaksi.

Kakadut ovat tunnettuja halustaan silputa asioita, ja yleensä kakaduille parhaita leluja ovatkin puiset lelut, mihin ne voivat käyttää nokkaansa. Kakadut ovat älykkäitä ja näppäriä, joten ne voivat hyvin käyttää myös suurille papukaijoille tarkoitettuja älypelejä. Virikkeiden rakentaminen itse on suositeltavaa, sillä kakadut tuhoavat puuta yleensä melkoisella tahdilla.

Kakadujen ruokavalio vaihtelee hieman alaheimon sisällä. Pääasiassa ne ovat tuoreruokailijoita, joiden ruokavalion tulisi lemmikkinä koostua laadukkaasta kuivaruoasta, ja monipuolisesta, runsaasta tuoreruokalautasesta. Poikkeuksena mainittakoon ruusukakadu, jonka ruokavalio sisältää luonnossa hieman enemmän siemeniä, sillä laji ruokailee myös maassa ruohokasvien siemeniä syöden. Lemmikkinä ruusukakadu on herkkä rasvoittuvalle maksalle, joka on oire nimenomaan liian paljon rasvaisia siemeniä sisältävästä ruokavaliosta, joten siemeniä tarjoillessa tulee ottaa huomioon ruoan määrä ja siemensekoituksen laatu.

Erityispiirteet:

Kakadujen luonnetta ei voi kuvailla mainitsematta niiden hellyydenkaipuuta. Moni käsikesy kakadu suorastaan rakastaa rapsutuksia, ja nauttii niistä myös täysin vieraiden käsistä. Tällaisen hellyydenkipeän linnun kanssa tulee kuitenkin muistaa rajat: tietyiltä alueita (kuten siipien päältä ja alaselästä) rapsuttelu, paidan sisälle päästäminen yms. voi olla linnulle kannuste seksuaaliseen tai pesimiseen innostavaan käytökseen. Turvallisinta onkin tyytyä rapsuttelemaan ja hellimään lintua maltillisesti ja vain pään alueelta, kuten muidenkin lemmikkilintujen kohdalla.

Lajit:

Kuva: Jarmo Tuutti

Valkokakadu, Cacatua alba

46 cm / 550 g*

Lähes kokonaan valkoinen, luultavasti Suomen yleisin iso lemmikkikakadu. Kupera töyhtö, musta nokka ja tummat koivet, siiven ja pyrstön alapinnalla hentoa keltaista sävytystä. Epävarma tuntomerkki sukupuolten erottamiseen on silmien väri: naaraalla ne ovat ruskeat tai jopa punertavat, koiraalla täysin tummat.

* Kokojen lähteenä World Parrot Trustin lajitietokanta.

Kuva: Viivi Jäger

Ruusukakadu, Eolophus roseicapilla

35 cm / 350 g

Keskikokoinen kakadu, jonka väritys on heleän vaaleanpunainen, töyhtö pienehkö ja väriltään runkoa vaaleampi ja siivet harmaat. Nokka vaalea ja jalat harmaat. Silmänympärysihon väri ja tekstuuri voivat vaihdella suuresti esimerkiksi iän, sukupuolen ja UV-altistuksen mukaan, sisälinnuilla se on yleensä haalean harmaa. Ei yleinen muttei harvinainenkaan Suomessa.

Kuva: Jarmo Tuutti

Lähdekakadu, Cacatua sanguinea

38 cm / 400 g

Keskikokoinen, lähes kokonaan valkoinen, vaaleanokkainen, pienitöyhtöinen kakadu. Kuten entinen nimi paljassilmäkakadu kertoo, että linnulla on silmien ympärillä isohkot paljaat ihoauleet, jotka ovat väriltään violetinharmaat. Ei kovin yleinen Suomessa.

Kuva: Sam Mugraby, CC BY-2.0 / Wikipedia

Tanimbarinkakadu, Cacatua goffiniana, ent. Cacatua goffini

32 cm / 300 g

Pienehkö, lähes kokonaan valkoinen kakadu, jolla on vaalea nokka ja pieni töyhtö. On osoittanut älykkyystesteissä huimaa näppäryyttä ja älykkyyttä. Ei kovin yleinen Suomessa, ja kuuluu Cites I/A-liitteeseen, joten lajin yksilöt vaativat aina alkuperätodistuksen.

Kuva: Jarmo Tuutti

Kultatöyhtökakadu, Cacatua galerita

50 cm / 850 g

Suuri, valkoinen kakadu, jolla on ulospäin kaartuva, keltainen töyhtö, joka on näkyvillä myös töyhdön ollessa levossa. Musta nokka ja harmaat jalat. Silmät tummat, ja silmää ympäröivä iho sinertävä. Muistuttaa huimasti ulkonäöltään celebesinkakadua, mutta on suurempi ja väriltään puhtaamman valkoinen. Ei kovin yleinen Suomessa.

Molukkienkakadu, Cacatua moluccensis

52 cm / 850 g

Suurin lemmikkinä yleisesti pidettävistä kakaduista. Väritykseltään ainutlaatuisen haalean pinkki muhkealla, punaoranssilla töyhdöllä. Massiivisempi kuin muut sukunsa edustajat, ja myös haastavampi luonteeltaan. Ääntelee lajityypillisesti enemmän jutellen kovaäänisesti kälkättäen. Ei kovin yleinen Suomessa. Kuuluu Cites I/A-liitteeseen, joten lajin yksilöt vaativat aina alkuperätodistuksen.

Kuva: Quartl, CC BY-SA-3.0 / Wikipedia

Celebesinkakadu, Cacatua sulphurea

33 cm / 350 g

Pienehkö, suuritöyhtöinen vaalea kakadu, jonka entinen nimi on keltatöyhtökakadu. Eri alalajien töyhtöjen väri vaihtelee keltaisesta syvän oranssiin. Eri alalajeja on kutsuttu epävirallisesti nimillä oranssitöyhtökakadu ja sitruunatöyhtökakadu. Nokka musta ja koivet harmaat. Ei kovin yleinen Suomessa, ja kuuluu Cites I/A-liitteeseen, joten lajin yksilöt vaativat aina alkuperätodistuksen.

Kuva: Laure Kurkela

Salomoninkakadu, Cacatua ducorpsii

31 cm / 350 g

Pienehkö, valkotöyhtöinen vaalea kakadu, jonka valkoisessa höyhenpuvussa on niskassa persikanpinkki hohde, ja siipien ja pyrstön alla hailakan keltaista. Nokka valkoinen ja koivet harmaat. Ei kovin yleinen Suomessa.

Arokakadu, Cacatua leadbeateri

35 cm / 380 g

Keskikokoinen, suuritöyhtöinen kakadu, jonka entinen nimi on inkakakadu. Hyvin värikäs, suuri töyhtö, jonka värikirjo keltaista, punaista ja valkoista näkyy töyhdön ollessa kohotettuna. Vartalo vaaleanpunainen, siivet yläpuolelta valkoiset. Siipien alapinnalla on hehkeän vaaleanpunainen kuvio. Nokka vaalea ja koivet harmaat. Harvinainen lemmikki Suomessa.

Muita lajeja (ei tavata juurikaan tai lainkaan lemmikkinä):

• Palmukakadu Probosciger aterrimus
• Punapyrstökakadu Calyptorhynchus banksii
• Kiiltokakadu Calyptorhynchus lathami
• Mustakakadu Calyptorhynchus funereus
• Lyhytnokkakakadu Calyptorhynchus latirostris
• Pitkänokkakakadu Calyptorhynchus baudinii
• Kekälekakadu Callocephalon fimbriatum
• Idänkoukkukakadu Cacatua tenuirostris
• Lännenkoukkukakadu Cacatua pastinator
• Filippiinienkakadu Cacatua haematuropygia
• Sinisilmäkakadu Cacatua ophthalmica