AIHE:

Hei!

Ostin hieman alle kuukausi sitten 3 neitokakadua (yksi naaras, yksi koiras ja yksi, jonka sukupuolesta en ole varma. Nuorin linnuista on 2 vuotias ja vanhin 7 vuotias). En tiennyt lintujen "kesyydestä" mitään ennen kuin hain linnut, sillä myyjä ei kertonut laajemmin linnuista, enkä tajunnut kysyä tarkempia tietoja (oletin, että koska myyjä ei ilmoittanut mahdollisista ongelmista tms. ettei sellaisia sitten ole). Vasta sinä iltana, kun linnut olin hakenut, sain tietää, että naaraslintua on kohdeltu joskus erittäin huonosti ja että se pelkää ihmisiä, ja että kaksi muuta ovat erittäin arkoja. Haluan kuitenkin tarjota kakaduille uuden mahdollisuuden, ja tarvitsisin neuvoja, kuinka lintujen pelot saa voitettua (tai kuinka niitä voi tukea prosessissa). Myös neuvot siihen, kuinka linnut saa kuljetushäkkiin ovat tervetulleita, sillä lintujen tämän hetkisessä pitopaikassa on mahdotonta ruveta työskentelemään kunnolla niiden kanssa ja ne on tarkoitus siirtää yli 100km päähän opiskelija-asuntooni

Yritimme ensimmäisen kerran saada linnut kissoille tarkoitettuun kuljetuskoppaan, millaisilla kuljetamme tarvittaessa naurukyyhkyjä, fasaaneita ja kanoja ongelmitta. Tietenkään se ei onnistunut, sillä kukapa haluaisi mennä ehdoin tahdoin pimeään loukkoon? Neitokakadut tulivat meille kyseisessä kissankopassa, johon ne oli siirrettävä myyjän paikassa (ne olivat silloin pakattu erilaiseen kuljetushäkkiin). Myyjä pakotti ne kovaotteisesti koppaan, ehkä niille jäi siitä jokin epämukava kokemus.

Tällä hetkellä lintujen omaan häkkiin on kiinnitettynä jyrsijöille tarkoitettu kalterihäkki, johon ruuat on isommasta häkistä siirretty, jotta kakadut saisivat totutella matkahäkkiinsä ja saisivat siitä miellyttävämpiä kokemuksia. Linnut ovat nyt muutamia kertoja käyneet kuljetushäkkinsä ovella syömässä hirssiä, ja yksi niistä oli eilen meinannut käydä kai sisällä asti, mutta oli säikähtänyt isääni.

Kotona ollessani olen pyrkinyt olemaan mahd. paljon lintujen seurassa, jutellut niille, hoitanut niitä ja tarkkaillut niitä. Ihmisten läheisyydestä ne eivät ole oikeastaan moksiskaan (isääni ne pelkäävät) ja tuntuvat ottavan vähän kontaktia, eli alkavat äännellä (ei hätähuutoa) ja saattavat tulla lähemmäs katselemaan. Myös vesipullolla suihkuttelusta pitävät erityisen paljon ja tuntuvat oikein pyytävän sitä. Linnut vaikuttavat rentoutuvan minun seurassani (olen kai niin pieni, etteivät ne koe minua suoranaiseksi uhaksi) ja tekevät lintujuttujaan läsnäollessani. Viimeksi naaraslintu laskeutui häkin pohjalle syömään sinne pudonnutta hirssiä, kun istuin häkin vieressä. Otin kyseisen kohtauksen luottamuksen osoituksena, sillä käsittääkseni neitokakadut eivät useinkaan laskeudu häkin pohjalle, ellei ole pakko? Kuitenkin, useimmiten kun ihmisen kädet tulevat kuvaan esim. ruokinnan yhteydessä (kupit ovat häkin sisällä) linnut alkavat sähistä, ja etenkin naaraslintu pyrkii kauas ihmisistä. Keskenään linnut tulevat pääsääntöisesti toimeen, mutta välillä ne uhittelevat toisiaan (ovat kai siis stressaantuneita?), yleensä silloin, jos häkin läheisyydessä on useampia ihmisiä.

Haluaisin siis auttaa lintujani pääsemään eroon tästä pelko- ja stressireagoinnista, joten minkälaista rutiinia voisin niiden kanssa alkaa kokeilemaan? Luin joltain englanninkieliseltä sivulta, että jos lintu pelkää käsiä, kädet voisi peittää esim. paidan hihoilla. Toimisikohan se, vai olisiko siitä ennemmin jotain haittaa?

Minulla on ollut naurukyyhkyjä vuodesta 2013 (2 aikuista ja olen kesyttänyt 3 poikasta), ja olen hoitanut kanoja monta vuotta, joten en ole täysi aloittelija lintujen kanssa, mutta neitokakadut ovat minulle aivan uusi laji ja nämä kolme ovat ensimmäiset lajin edustajat meillä, joten kaikki on melko uutta niiden suhteen ja yhteistä opettelua niiden kanssa. En kuitenkaan haluaisi vielä luovuttaa ja myydä lintuja eteenpäin minkäänlaiseen kiertoon (naaraslinnulla on ollut ainakin 2 kotia jo ennestään!) joten neuvot ja vinkit ovat kultaakin kalliimpia!

Kiitos jo etukäteen vastauksista!

Hei,

Ikävä kuulla, että hankkimasi neitokakadut ovat oppineet pelkäämään ihmistä. Lähtökohdat vaikuttavat varsin haastavilta. Mutta on erittäin ilahduttavaa, että haluat silti yrittää antaa neitokakaduille uuden mahdollisuuden. Selvästi osaat ajatella tilanteita lintujen näkökulmasta, ja jos ne uskaltavat lähestyä sinua ja laskeutua jopa lattialle seurassasi, tilanne vaikuttaa korviini jokseenkin lupaavalta. En ole kuitenkaan paras kommentoimaan, koska itselläni on kokemusta linnuista vasta kahdeksan kuukautta, ja siten vielä paljon opittavaa. Kokeneemmat lintuharrastajat voivat varmaan antaa paljon parempia vinkkejä . Minulla ei esim. ole aavistusta, kuinka paljon aikuinen kovia kokenut papukaija voi kesyyntyä. Mutta jos ulkomaalaisten lintugurujen teksteihin on luottaminen, jopa aikuisille ja ns ”vaikeaa ongelmakäyttäytymistä” ilmentäville linnuille on onnistuttu palauttamaan luottamus ihmisiä kohtaan positiivisilla kokemuksilla, mutta se varmasti vaatii kärsivällisyyttä ja lintujen kehonkielen tarkkaa lukemista (joka tietysti tulee kokemuksen myötä). Monilla linnuilla on kuitenkin yhteneväisiä piirteitä kehonkielessä, ja osaat varmaankin jo tulkita neitokakaduja paremmin kuin esimerkiksi minä aloittaessani lintuharrastuksen nollasta.

Alkuvaiheessa on varmaan vaikea kesyttää lintuja, kun palkitseminen on niin vaikeaa. Itse aloitin lintujen kesyttämisen laittamalla hirssiä häkin pinnojen väliin ja aluksi istumalla aivan huoneen vastakkaisella puolella odottamassa, että linnut menisivät syömään hirssiä, puhelemalla pehmeällä äänellä ja välttämällä tuijottamista. Joka päivä istuin hieman lähempänä häkkiä. Jossain vaiheessa sain pitää hirssintähkän kauimmaista päätä sormissani, ja pikkuhiljaa pidin kiinni yhä lähempää, kunnes käteni oli aivan häkin pinnojen vieressä. Tämä vei nuorilla, kesyttämättömillä linnuillani suunnilleen kuukauden. Ne eivät tosin pelänneet hysteerisesti käsiä, vaan niitä kai pelotti lähinnä ihmisen olemus.

Myöhemmin olen esitellyt linnuille kaikki uudet, pelottavat asiat (kuten kynsisakset) pikkuhiljaa tuomalla esinettä aina hieman lähemmäs niin, ettei linnulle kuitenkaan tule pelkoreaktiota, samalla palkiten hirssillä. En oleta, että saisin heti ensimmäisellä totuttelukerralla tuotua esinettä ihan lähelle lintua, vaan katson aina tilanteen mukaan, missä menee linnun raja kullekin esineelle. Toiset esineet ovat toisia pelottavampia, ja esineen iso koko tai intensiivinen väritys herättävät useammin varautuneisuutta omissa linnuissani. Ja esimerkiksi kirkkaan keltainen toppakangas, joka suojasi lintujen matkahäkkiä talven kylmältä kun hain ne kasvattajalta, aiheuttaa hillittömän paniikkireaktion, joten ne varmaan yhdistävät sen stressaavaan kodinvaihtotilanteeseen. Jos linnut ovat oppineet pelkäämään jotakin (esim. kädet, toppakangas), vie niihin tottuminen varmasti vielä enemmän aikaa kuin tottuminen tuntemattomaan ja epäilyttävään esineeseen, ja pelkoreaktio varmaan syntyy jo pidemmällä etäisyydellä (esim. toppakangasta ei tarvinnut kuin vilauttaa huoneen toisessa päässä, niin paniikki oli taattu).

Ruokakuppien vaihdon tein alkuun samalla tavalla: jos linnut olivat lähellä ruokakuppien paikkaa, hivutin ruokakuppia hieman lähemmäs häkkiä ja pidikettä niin, ettei linnuille syntynyt tarvetta pyrähtää pakoon lähestyvää kättäni. Ainakin yritin välttää sitä. Toisaalta, jos lintu oli valmiiksi ihan lähellä kuppitelinettä eli ”tien tukkeena”, en edes yrittänyt laittaa kuppia paikoilleen vaan odotin, että lintu lähtisi hieman kauemmas.

Kun linnun kehonkieltä oppii lukemaan paremmin, luottamus voi kohentua harppauksin. Näin kävi ainakin minulle, kun lähestyin lattialla vapaana touhuavia lintujani erittäin hitaasti, erittäin pienin askelin puhellen pehmeästi. Jos linnun sulat vetäytyivät edes hieman tiukemmin kehoa vasten, peräännyin pari askelta, kunnes lintu taas rentoutui. Vältin tilannetta, jossa linnun tarvitsisi perääntyä tai pyrähtää pakoon. Voi kuulostaa huvittavalta, mutta minulla meni noin 20 minuuttia, että pääsin lintujen ohi huoneen toiselle puolelle. Tämän jälkeen kuitenkin tapahtui huomattava muutos lintujen luottamuksessa. Tämä sama taktiikka muuten voi saada aikaan ikimuistoisia kohtaamisia villien ulkolintujen kanssa.

Itse olen joutunut huijaamaan linnut matkahäkkiin pari kertaa juuri samalla tavalla kuin sinä, eli yhdistämällä matkahäkin isoon häkkiin, ja siirtämällä pikkuhiljaa ruokailun matkahäkkiin (ei tietenkään kerralla, etteivät linnut näe nälkää. Alkuun hirssiherkku on varmasti hyvä keino saada linnut kiinnostumaan matkahäkistä). Voi olla tosin vaikeaa saada kolme lintua menemään yhtä aikaa pieneen tilaan, ainakin minun kahdelle neitokakadulleni tuli herkästi nokkapokkaa, ja ne välttivät menemästä samanaikaisesti matkahäkkiin. Se aiheutti kitkaa lintujen välille ruokailuaikoina. Lisäksi kun suljin matkahäkin oven, ne tietysti ahdistuivat ja panikoivat. Mutta ainakaan ne eivät ole oppineet pelkäämään minua tai käsiäni, joten haluan uskoa, että se on parempi vaihtoehto kuin lintujen kiinniottaminen. Parempi olisi kuitenkin, jos olisi aikaa totuttaa linnut matkahäkin oven sulkemiseen vähitellen.

Olen huomannut, että monille hyville lintujen käyttäytymistä ja koulutusta käsitteleville sivustoille ei löydä ihan helposti googlettamalla. Siksi linkkaan tähän muutaman vähän vaikeammin löytyvän, asiallisen sivuston (koska tunnet varmaan jo hyvät suomalaiset sivustot www.neitokakadut.com, www.papukaija.fi):

Tässä on paljon artikkeleita liittyen positiiviseen vahvistamiseen ja ongelmakäyttäytymisen kitkemiseen:
www.behaviorworks.org/htm/articles_behavior_change.html

Tässä oli ihan kiva aspekti matkahäkkikoulutukseen:
trainedparrot.com/Travel_Cage/

Tässä on asiallinen ja aktiivinen suomenkielinen blogi, jossa on paljon vinkkejä lintujen elinolojen parantamiseen (sillä esim www.papukaija.fi -sivustolla toistetaan usein, että linnun hyvinvointi on avainasemassa kesyyntymiselle):
kaurahiutaleenlinnut.blogspot.com/

Toivottavasti näistä sivustoista on jotain apua sillä välin, kun odottelet kokeneempien neuvoja .

Kiitos vastauksesta! Nämä totutteluvinkkisi tulevat kokeiluun heti, kun kotiin taas ensi viikolla menen.

Itse olen päättänyt ylipäätänsä vältellä kirkkaiden esineiden ostamista linnuilleni ja ostaa ennemminkin luonnollisen värisiä leluja/keinuja/yms. tarpeen mukaan, sillä vaikuttaa siltä, etteivät lintuni pidä kirkkaista väreistä. Etenkin puhtaasta valkoisesta eivät tunnu pitävän (veikkaan, että siitä väristä on huonoja kokemuksia, kun ed. omistaja pyydysti lintujaan valkoisella pyyhkeellä).

On sentään hyvä, että kakaduni hyväksyvät minut ja äitini häkkinsä lähelle, ettei siitä tule useinkaan panikoimista (äkkinäiset liikkeet hermostuttavat, tottakai), niin sen suhteen ei tarvitse yhtä paljon työskennellä. Luottamuksen ja käsipelon voittaminen on tavoitteena numero yksi, että suurin osa vaaratilanteista saataisiin kytkettyä pois. Olen itse -koiraihmisenä- persoona, joka pitää lemmikkien hellimisestä, ja tavallaan "vaadin" sitä myös linnuiltani, koska se helpottaa usein niiden käsittelyä huomattavasti, etenkin silloin, jos jotakin linnulle sattuu tapahtumaan (mm. yksi naurukyyhkyni lensi pakastimen ja seinän väliin, ja toiselta "nyrjähti" kerran siipi - tilanteen parantaminen olisi ollut hankalampaa, jos linnut eivät olisi olleet kesyjä. Myös uusimman kanani kalkkijalan? hoitaminen kävisi hyvin hankalaksi, jos se ei antaisi käsitellä). Sen vuoksi yritän aina saada linnut kesyyntymään käsitasolle asti, mutta aika näyttää, kuinka se tulee menemään.

Panostan tällä hetkellä myös siihen, että teen asunnostani lintuystävällisen, kun ne eivät täällä vielä ole. Väitän ympäristön lintuystävällisyyden vaikuttavan todella paljon lintujen kotiutumiseen ja siihen, että ne tuntevat olonsa turvalliseksi, kun valmiina olisi esim. paikka, mihin voi turvallisesti laskeutua ja tarkastella paikkoja. Jaksan myös uskoa siihen, että lintuni kyllä voittavat vielä pelkonsa, kun tilanne muodostuu sopivaksi ja niille osaa tarjota mukavuuksia sekä positiivisia kokemuksia

Kiitos myös noista linkeistä! Googlettamalla on ollut älyttömän vaikeaa löytää ns. virallista tietoa etenkin neitokakaduista, ja tuo neitokakaduille omistettu sivusto ei syystä tai toisesta minulla ole millään laitteella suostunut aukeamaan. Nämä uudet linkit lähtevät kuitenkin tarkasteluun!

Hei ja tervetuloa Kaijulien pariin!

Saitkin tuossa edellisessä viestissä huiman paljon hyvää tietoa! Neitokakadut.com on valitettavasti toistaiseksi poissa käytöstä. Papukaija.fi ja täällä Kaijulien sivuilla on kuitenkin paljon artikkeleja, jotka pätevät myös neitokakaduihin! Itse pidän blogia Kaurahiutaleen linnut, joten olen otettu, että se on mainittu hyvänä lukupaikkana!

Täällä on myös kirjoittamani artikkeli pelokkaiden lintujen kesyttämisestä ja ihmiseen totuttamisesta: kaijuli.fi/harrastajalle/artikkelit/kayt...kkaan-linnun-kesytys

Toivottavasti kaikki lähtee menemään hyvin! Pääasiassa aikuiset, villit neitokakadut ovat yleisesti hieman hermostunutta ja säikkyä porukkaa, joten kannattaa varautua pitkälliseen prosessiin kaikessa niiden kanssa: aikuiset linnut yleensä myös pelkäävät asioita, joihin ne eivät ole nuorina tottuneet, joten meille harmittoman tuntuinen matkahäkki saattaa olla niille kauhistus, vaikkei niillä olisikaan ennakolta siitä huonoja kokemuksia: luonnossa varovaiset selviävät, joten siltä kannalta ajateltuna kaikkea on "hyvä" pelätä ihan vain varmuuden vuoksi.

Papukaijat eivät myöskään yleensä siedä yhtä hyvin käsittelyä ja kiinnipitoa kuin kana- tai kyyhkylinnut: papukaijat myös osoittavat tämän puremalla, ja kipeästi! Varsinkin osa lajeista on sellaisia, että niillä kyyhky- tai kanatasoisen käsittelyn saavuttaminen vaatii erittäin, erittäin hyvän suhteen linnun kanssa, ja päälle vuosien treenin... Neitokakadut on yksi näistä lajeista, jotka eivät hirveästi tykkää muualle koskemisesta kuin päähän, jota kesyt linnut yleensä rakastavat. Muualle koskeminen saa yleensä kesynkin linnun perääntymään, puremaan tai rääkäisemään "älä viitsi!" -tyyppisen kiljaisun. Kaikki tämä on kuitenkin mahdollista kouluttaa linnulle, eli koulutat sen vartavasten sietämään linnulle alunperin epämiellyttäviä asioita, kuten kehon ja jalkojen koskettelua, pyyhkeeseen käärimistä hoitotoimenpiteitä varten jne. Se vaatii kuitenkin valmiiksi kesyjenkin lintujen kanssa motivoituneen kouluttajan ja suunnitelmallista toimintaa, mutta kyllähän lintujen kanssa aikaa riittää.

Lintunen kirjoitti:

Papukaija.fi ja täällä Kaijulien sivuilla on kuitenkin paljon artikkeleja, jotka pätevät myös neitokakaduihin! Itse pidän blogia Kaurahiutaleen linnut, joten olen otettu, että se on mainittu hyvänä lukupaikkana!

Hauska yhteensattuma . Kiva, että jaksat päivittää blogia ahkerasti! Ainakin itse olen saanut sieltä paljon ideoita ja sisältöä lintuharrastukseen. Mahdatko muuten tietää muita vastaavantyyppisiä, aktiivisia lintublogeja?

Surulintu kirjoitti:

Kiitos myös noista linkeistä! Googlettamalla on ollut älyttömän vaikeaa löytää ns. virallista tietoa etenkin neitokakaduista, ja tuo neitokakaduille omistettu sivusto ei syystä tai toisesta minulla ole millään laitteella suostunut aukeamaan. Nämä uudet linkit lähtevät kuitenkin tarkasteluun!

Tsemppiä kesyttämiseen! Toivottavasti kärsivällisyys palkitaan.

Pientä päivitystä uusien lintujeni suhteen! Kolmikko on nyt ollut meillä kohtapuoliin kaksi kuukautta ja alkaneet tottua ihmiseen niin hyvin, että tulevat ottamaan hirssiä sormista, käden ollessa häkin sisällä sekä ulkopuolella, ja ne myös pyytävät ruokaa äänekkäästi. Matkahäkki on ollut jo pitemmän aikaa varsinaisessa häkissä kiinni ja linnut ovat ottaneet sen omaksi ruokapaikakseen, ja menevät sinne myös silloin, kun käteni on sisällä häkissä. Naaraslintu toki edelleen on äärimmäisen arka ja epäröivä käsien suhteen ja sähisee harva se hoitohetki, mutta lintu kehittyy jatkuvasti. Olen kuitenkin tullut nyt siihen tulokseen, että yritän löytää pariskunnalle uuden kodin, jossa ne saisivat asiantuntevaa käsittelyä ja paljon paremmat eväät elämään. (laitoin linnuista myynti-ilmoituksen yhdistyksen foorumille). Lintujen siirtämisestä on nimittäin tullut iso ongelma, sillä kun niitä on kolme, ei niitä kaikkia saa samaan aikaan matkahäkkiin (kolmas, joko koiraslintu tai poikanen, jää vahtiin matkahäkin ulkopuolelle). Linnut ovat tällähetkellä puolikylmässä tilassa, ja ilmojen kylmetessä ne pitäisi saada siirrettyä sisätiloihin. Vein asunnollani olleen lintuhäkin kotiin, ja linnut odottavat siirtoa siihen, ja siitä tuleekin pientä mutkittelua matkaan, kun lintuja pitää erikseen siirrellä.

Aion kuitenkin jättää pariskunnan aikuisen poikasen hoidettavakseni, sillä se ei tule kunnolla toimeen isälinnun kanssa (jatkuvaa nokankoputtelua, eivätkä mene yhtäaikaa syömään sen takia). Tietenkin näilläkin linnuilla on oma nokkimisjärjestyksensä parvessaan, mutta koen, että näiden kahden jatkuvasta nahistelusta saattaa tulla ajan kanssa isompikin ongelma. Tämä nuorin lintu on rohkaistunut nopeiten, ja ottaa aina tarjotut herkut innolla vastaan. Se on meinannut myös käväistä jo ihmisen kädellä, mutta emolinnun varoitus oli muuttanut sen mieltä. Nuorukainen on myös alkanut kokeilla herkkuhetkien jälkeen sormiani ja kynsiäni lisänamien toivossa. Uskon nuorimman linnun kesyyntyvän kyllä nopeasti, kun vain aikaa kuluu. Se myös oppi nopeiten eräänlaisen tikkuleikin - se koskee hirssinortta nokallaan, ja saa siitä hyvästä hirssiä.

Nuorin lintu kesyyntyy hyvin kun saat sen vanhemmat pois varoittelemasta.
Minulla on ollut neitokakadupari nyt reilut viisi vuotta, ne olivat myös suhteellisen arkoja ja käsipelkoa oli ja on edelleen paljon. En ole aktiivisesti kesyttänyt niitä, ne saavat olla niin kesyjä tai arkoja kun haluavat. Naaras on kai vähän vanhempi ja kesympi, se tietää myös kaikki häkkihärpäkkeet ja osasi käyttää heti mm juomapulloa, uros on puolestaan arka ja virkaintoinen suojellessaan naarasta.
Tähän mennessä ne ovat oppineet käyttämään kaikkea tilaa joka niiden käytettävissä on lattioita myöten, ne ovat kavunneet verkkarin lahjetta myöten polven päälle katsomaan telkkaria tai raatelemaan lukemaani lehteä tai kirjaa. Ne tuntevat nimensä ja tottelevat jos käsken ne pois pahanteosta, eivät ilman vastalauseita, ne vohkivat myös ruokaa lautaselta ellei vahdi sitä ja nakertelevat kyniä jos väritän. Lattialla ne pyörivät jaloissa kun touhuan keittiössä, uros on jäätävän mustasukkainen pikkurouvasta ja "tappaa" sukan heti jos se on liian lähellä naarasta. Se ei myöskään anna naaraan hengailla kanssani vaikka se haluaisi, opittuaan naaraalta tavan syödä hirssiä kädestä se syökin nyt vain itse eikä päästä naarasta lähellekään.
Uroksen tekisi joskus mieli laskeutua päähäni tai olkapäälle mutta ei se vielä ole uskaltautunut sitä tekemään.
Tämä kuvaa hyvin sitä tahtia millä linnut kesyyntyvät, siihen tarvitaan aikaa ja malttia, nuorempi lintu kesyyntyy aktiivisella kesyttämisellä nopeammin mutta nämä ovat jo jotain 10-12- vuotiaita, naaras ehkä vanhempikin.
Hitaasti rakennettu luottamus on kyllä luja, ne eivät kettuunnu jos hätistelen ne pois lautaseni kimpusta tai kirjaa repimästä vaan jatkavat lintumaisia askareitaan , ne osaavat myös vaatia juttuseuraa tai telkkaria auki sekä suihkuttelua. Arempanakin linnut ovat mukavia kämppiksiä vaikka uros ei mikään herttaisuuden perikuva olekaan, tuhovoima on myös pienempi kuin isommilla linnuilla.

Hei,

Ikävä kuulla, että odotuksesi eivät täyttyneet, mutta lähtökohdat vaikuttavat tosiaan haastavilta. Harkitsethan myös toisen neitokakadupoikasen ottamista mahdollisimman pian, jottei yksin jäävän neitokakadun tarvitse kärsiä pitkään lajikumppanin puuttumisesta? Ihminen, kuten ei mikään toinen lintulaji voi täysin korvata lajikumppania (www.papukaija.fi/artikkelit/hoito-ja-hyv...-lajitoverin-kanssa/). Vaikka omat papukaijani tappelevat päivittäin, niillekin tulee hätä, jos toinen lintu eksyy toiseen huoneeseen ja katoaa hetkeksi näköpiiristä. Lisäksi ne tekevät päivittäin asioita synkronissa (sukiminen, paikkojen tutkiminen, ruokailu jne.). Olen vakuuttunut, että rähinöistä huolimatta ne ovat onnellisempia yhdessä kuin yksin. Monet suosittelevat poikasen ottamista hyvältä kasvattajalta, jotta sillä olisi mahdollisimman vähän huonoja kokemuksia ihmisestä.
Itsellenikin tuli yllätyksenä, miten säikkyjä eläimiä neitokakadut ovat, ja miten paljon vaivaa pitää nähdä luottamuksen saamiseksi. Neitokakadu ei ole lemmikkinä helpoimmasta päästä. Toisaalta se on mielestäni hieno piirre lemmikissä, että sillä on oma tahto, jonka se ilmaisee selkeästi.

Sikuri kirjoitti:

Mahdatko muuten tietää muita vastaavantyyppisiä, aktiivisia lintublogeja?

En valitettavasti tiedä, ainakaan suomeksi. Joitain blogeja luin, mutta ne eivät ole enää tosiaan aktiivisia: pinkkupingviini.blogspot.com www.papukaija.fi/blogi/ kaijuli.wordpress.com/

Taas pitkästä aikaa päivitystä tähän ketjuun, tälleen melkein vuoden jälkeen!

Neitsikoiden kanssa menee melko hyvin, vaikkeivat olekaan erityisemmin kesympiä kavereita edelleenkään. Olen pitänyt kaikki kolme, ja kuluneen kesän lopulla päätin vihdoinkin laittaa toriin ilmoituksen pariskunnasta. Yksi luotettava ostaja löytyi, mutta hän perui kaupat pari viikkoa sitten. Uusin ilmoituksen ja sain heti samana päivänä kolme yhteydenottoa ja heistä löysin yhden, jolla on reippaasti kokemusta aremmista linnuista, joten pariskunta lähtee näillä näkymin hänen luokseen lokakuussa. Poikanen jää ainakin hetkeksi yksin luokseni ja muuttaa yhdessä naurukyyhkyjen kanssa Joensuuhun, kun päätettiin kundikaverin kanssa muuttaa yhteen. Kakadut ottivat poikaystäväni yllättävän hyvin vastaan hänen käydessään kotonani: Mando (naaraslintu) ei edes sähissyt hänelle, vaikka sähisee melkein aina vähän kaikille! Poikaystäväni on uusista asuintovereistaan todella innoissaan ja saa nähdä, kuinka ahkerasti yrittää opettaa Ossea laulamaan

En tiedä miksi, mutta jonkun syyn takia kotipaikkakunnallani kakadujen häkki on kahdesti vanhemmillani jäänyt auki, ja vähän aikaa sitten neitsikat olivat päättäneet ottaa ilon irti ja käväistä lentelemässä huoneessa paremmin (en ole voinut pitää lintuja kunnolla irti huoneen takia, liikaa vaarapaikkoja, mutta pari kertaa ovat käyneet lentelemässä ja nuorin tulee mielellään hirssien perässä vähän epäröiden käväisemään häkin ulkopuolella). Isäni oli kuitenkin saanut linnut kiinni, en sitten tiedä millä tavalla.

Olen nyt kauhean töpinöissäni suunnittelemassa uuden asunnon lintuhuonetta tirpoilleni sopivaksi ja myös piirustelemassa suunnitelmaa kyyhkyjen uudelle häkille. Suunnittelen myös ahkerasti sitä, kuinka rupean vihdoinkin kunnolla opettamaan Ossea rohkaistumaan. Jee!