AIHE:

Raita-arattini (umpirengastetut) tekivät viimevuonna poikasia ja ajattelin myydä niistä ainakin yhden, mutta mieleen nousi rekisteröintiasiat.
Tarvitseeko ko. laji rengastaa tai rekisteröidä jotenkin?

Raita-aratti on Cites II-laji. Ympäristölain mukaan näillä Cites II / EU-liitteen B lajien mukana on tultava aina alkuperäistodistus (kasvattajan antama syntymätodistus, jossa on riittävät tiedot) ja kauppakirja. Nämä asiakirjat voi tehdä esimerkiksi yhdistyksen dokumenttipohjia hyödyntäen, löytyvät kotisivuilta: www.kaijuli.fi/harrastajalle/dokumenttipohjat
Cites II -lajilla pitää kuitenkin olla myös umpirengas tai siru, jonka merkinnät ilmoitettu alkuperäistodistuksessa. Umpirengas olisi pitänyt laittaa jo poikasvaiheessa, sitä on mahdotonta saada enää aikuisen linnun jalkaan. Sirukin taitaa niin pienelle linnulle kuin raita-aratille olla mahdottomuus. Hankala tilanne, osaisikohan joku muu lukija tähän kommenteida lisää?

En saanut emolintujen mukana papereita vaikka tulivat käsittääkseni kokeneelta isonpien papukaijojen kasvattajalta - linnut saattavat olla alunperin eläinkaupasta.

Mutta jäi tosiaan mietityttämään, itselläni on aiemmin ollut CITES II matelija, jonka mukana tuli Suomen tullin paperit, joskin kyseessä oli ihan tavallinen paperi jonka olisi voinut kopioida millä tahansa tietokoneella ja printterillä.
Nää on välillä niin hämäriä tapauksia.

Tietävätkö lintuihin erikoistuneet eläinlääkärit näistä?

Pahoittelut erittäin pitkästä vastauksesta jo etukäteen!

Itse olen tällä kertaa Janinan kanssa hieman eri mieltä:

CITES II/B liitteen lajeilla ei ole pakko olla kuin alkuperätodistus, sillä Suomen Ympäristökeskuksen sivut eivät mainitse tunnisteen pakollisuudesta II/B liitteen lajien kohdalla. Tämä on kuitenkin hankala juttu, koska alkuperätodistus pitäisi olla yhdistettävissä lintuun, joka on mahdotonta ilman tunnistetta. En tiedä, pitäisikö rivien välistä siis silti tulkita, että yksilöivä tunniste on tämän vuoksi pakollinen.

Suomeenhan rajan yli ei pitäisi tulla mitään papukaijaa ilman tunnistemerkintää, mutta Suomen sisäisessä kaupassa ymmärrän, että II/B liitteen lajeilla tunnistemerkintä ei ole pakollinen. Tätä käydään läpi uudenseelanninviherkaijan kohdalla, joka on I/A-liitteen laji, mutta poikkeuslajina sitä kohdellaan kaupankäynnissä ikään kuin II/B-lajia. CITES I/A poikkeuslajit:

"Papukaijojen EU:n sisäistä kauppaa koskevat samat säännöt kuin kaikkien CITES-lemmikkien kauppaa lukuun ottamatta seuraavaa lievennystä: Vankeudessa syntyneitä ja kasvaneita uudenseelanninviherkaijoja (Cyanoramphus novaezelandiae) ja huppuparatiisikaijoja (Psephotus dissimilis) tai niiden risteymiä voi myydä EU:n sisällä ilman EU-todistusta. Linnuille ei myöskään vaadita umpirengasta tai muuta merkintää, mutta umpirenkaan käyttö on suositeltavaa, jotta linnut voi tarvittaessa jäljittää. Niillä on lisäksi oltava alkuperätodistus, josta ilmenee, että linnut ovat vankeudessa syntyneitä ja kasvaneita. EU:n ulkorajat ylittävässä tuonnissa ja viennissä yllä mainituilla lajeilla on kuitenkin oltava tavanomaiset CITES-vienti ja -tuontiluvat." LÄHDE

Heidän sivuillaan www.ymparisto.fi/cites/lemmikit sanotaan seuraavaa II/B lajeista, huomaa, että mainintaa tunnistemerkinnästä ei tosiaan ole tässä. Vaikka puhutaan EU:n sisäisestä kaupasta, sillä tarkoitetaan myös Suomen sisällä tapahtuvaa kaupankäyntiä. EU-todistuksesta puhutaan A-liitteen lajien kanssa, johon viitataan kappaleen alussa.

"B-liitteen lemmikin laillinen alkuperä osoitettava

Kun ostaa tai myy B-liitteen eläimen ja sen omistaja tai asuinpaikka muuttuu EU:n sisällä, ei tähän vaadita EU-todistusta. B-liitteen eläimen laillinen alkuperä on kuitenkin kyettävä osoittamaan. EU:n ulkopuolelta peräisin olevalla eläimellä on oltava CITES-tuontilupa. EU:ssa syntyneellä ja kasvaneella eläimellä on oltava asianmukaisesti täytetty kasvattajatodistus tai muu asiakirja, josta ilmenee tarvittavat tiedot.

Jos myyjä ei suostu tai pysty osoittamaan myytävän eläimen laillista alkuperää, ei eläintä pidä ostaa. EU-asetusten mukaan myyjän tulee antaa uudelle omistajalle myös eläimen hoito- ja kuljetusohjeet.

Kannattaa myös aina varmistaa, että EU-maassa, jonne on menossa, ei ole tiukempia kansallisia säädöksiä kuin Suomessa.

Eläimen kasvattajatodistukseen (tai muuhun asiakirjaan) kirjataan seuraavat tiedot:
eläimen kaksiosainen tieteellinen nimi: esim. Testudo horsfieldii tai Cacatua alba
eläimen yleisnimi ja englanninkielinen nimi: esim. nelivarvaskilpikonna eli Horsfield's tortoise tai valkokakadu eli white cockatoo
alkuperä, syntymämaa, paikka ja aika
CITES-tuontiluvan kopio tai sen sisältämät tiedot, jos eläin on peräisin EU:n ulkopuolelta
tiedot eläimen vanhemmista (omistajat, alkuperä), jos eläin on peräisin EU:sta
jos eläin on merkitty, kirjataan eläimen yksilöllinen tunniste esim. mikrosirunumero ja/tai saumattoman suljetun jalkarenkaan numero
onko kyseessä uros vai naaras
muita eläimen tuntomerkkejä
kasvattajan nimi ja yhteystiedot
myyjän nimi, yhteystiedot ja allekirjoitus
ostajan nimi ja yhteystiedot
päivämäärä ja paikka

Jos kasvattajatodistuksesta puuttuu osa näistä tiedoista, tulee puuttuvien tietojen käydä ilmi muista asiakirjoista, esim. kauppakirjasta."

Olen ollut juttusilla Suomen ympäristökeskuksen CITES-asiantuntijoiden kanssa, ja heidän mukaansa sähköpostikeskustelussa myös pesittäessä CITES-lajeja, pitäisi vanhempienkin olla täysin laillisia, eli niillä pitäisi olla alkuperätodistus (jolla linnun historia pitäisi olla jäljitettävissä kasvattajaan asti). Tällä ehkäistään se, että laittomilla, esim. salakuljetetuilla vanhemmilla ei voi tehtailla laillisia poikasia, koska poikaset olisi kasvatettu asiallisesti esim. tunnistemerkitty ja annettu alkuperätodistus. Tämä on kuitenkin heidän nettisivuillaan ilmaistu epäselvästi ja olen pyytänyt sanamuotoihin selvennystä:

"Liitteessä B lueteltujen lajien yksilöiden ostaminen, ostajaksi tarjoutuminen, tarjoaminen ostettavaksi, hankkiminen kaupallisiin tarkoituksiin, kaupallisessa tarkoituksessa näytteille asettaminen, käyttö hyötymistarkoituksessa ja myynti, hallussapito myyntiä varten, myytäväksi tarjoaminen tai myymistä varten kuljettaminen on kielletty, paitsi jos asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä tavalla voidaan osoittaa, että yksilöt on hankittu yhteisössä voimassa olevaa luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelua koskevaa lainsäädäntöä noudattaen." Lähde: TÄMÄN SIVUN PDF nimeltä "SYKEn ohje: B-liitteen lemmikin laillisen alkuperän osoittaminen (pdf)".

Tässä lainaus sähköpostikeskustelusta (Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.):

Minä: Ymmärtääkseni I/A liitteen lajeja ei saa pesittää, jos vanhempien alkuperä ei ole laillinen/todennettu. Koskeeko aiemmassa kysymyksessäni kuvailtu tilanne paperittomien/laittomien I/A-liitteen lajien pesittämisestä myös II/B-liitteen lajeja, eli: pitääkö myös II/B-liitteessä molemmilla vanhemmilla olla laillinen alkuperä, jotta niitä saa pesittää ja tuottaa laillisia poikasia?

SYKE: Kyllä, liitteen B lajien yksilöitä koskee kasvatustoiminnassa sama logiikka kuin liitteen A lajien yksilöitä. Kasvatustoimintaan ei voi käyttää laittomia emoja/vanhempia.

Suosittelen ottamaan yhteyttä Suomen ympäristökeskukseen, esim. Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen. tai suoraan henkilöön Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.. Heiltä saat varmasti tilanteeseesi ajantasaisimmat ohjeet. Umpirengastettujen vanhempien kasvattaja saattaa olla vielä jäljitettävissä, jolloin niille saattaa olla mahdollista saada alkuperätodistuksen kopiot.

Lintuihin erikoistunut eläinlääkäri voi osata vastata kysymykseesi sirutuksesta. Olen kuullut, että neitokakadun kokoiselle saisi jo sirun, ja eräs harrastaja kertoi että ruusukaijaselle saisi hormonikapselin, joten periaatteessa siru raita-aratille ei välttämättä ole täysi mahdollisuus. Tämä kannattaa tarkistaa eläinlääkäriltä, esim. Linnunmäki-nimisessä eläinlääkäriasemalla on muistaakseni useampikin lintuihin erikoistunut eläinlääkäri, jotka voivat ehkä vastata kysymyksiin sirutuksesta alustavasti puhelimitse.

Kiitoksia kovasti vastauksesta, tämä auttaa eteenpäin!
Pitää tosiaan olla vanhempien myyjäänkin yhteyksissä, voi olla että paperit yksinkertaisesti unohtuivat matkasta - aiemmissa kaupoissa saman henkilön kanssa on paperit tulleet.
Ajattelin ensin että kyseessä on undulaatin kaltainen myynnin kannalta mutkaton laji, mutta onneksi lähdin varmistamaan asiaa.

Vielä yksi aloittelijan kysymys johon en löytänyt vastausta kun yritin googlata, eli mahtaako avorengas riittää tälle lajille tunnisteeksi sirun sijaan, ja mistä puolestaan voisi jatkossa hankkia umpirenkaita?

Olen tähän mennessä kasvattanut vain peippoja joille en ole tarvinnut muovisia värirenkaita kummempaa joita olen ostanut nettikaupoista.

Undulaatti ei tosiaan ole CITES-laji, joten sen kanssa pesitys ja kauppa on hyvinkin mutkatonta. Ainoastaan maahan rajoja ylittävässä tekemisessä (kaupankäynti tai muutto) tulee sitten rajoituksia. Raita-aratti on pienestä koostaan huolimatta riittävän uhatuksi määritelty, että se kuuluu CITES:in piiriin. Hyvä siis että lähdit kyselemään ja selvittämään!

Kuten aiemmin kirjoitin, Suomen sisäisessä kaupassa CITES II/B-liitteen lajit eivät tulkintani mukaan tarvitse tunnistetta, mutta niille on pakollisia alkuperätodistus (ja että vanhemmat ovat laillisia myöskin). Avorengas käy yksilön tunnistamiseen, mutta sillä ei ole laillista merkitystä: avorenkaan voi laittaa mille tahansa yksilölle. Avorengas voi kuitenkin tulla tarpeeseen esim. linnun kasvattajaa jäljittäessä (joskin yleensä avorenkaasta ei saa läheskään niin paljon infoa irti kuin umpirenkaasta) tai omistajuuden todistuksessa tuntomerkkinä jos lintu karkaa tai varastetaan.

Ainakin joskus umpirenkaita on saanut Avian ID kaupasta, mutten tiedä miten Brexit vaikuttaa Briteistä tilaamiseen. Sieltä löytyy myös ohje, minkä kokoiset renkaat sopivat juuri raita-aratille. www.avianid.co.uk/ring-sizes-parrots Oikeankokoisen renkaan käyttäminen on hyvin tärkeää: liian pieni rengas voi kiristää linnun jalkaa ja aiheuttaa tulehduksen ja jopa kuolion, kun taas liian iso rengas voi liikkua linnun jalassa nivelen liian ylös, jolloin se voi puristaa siellä. Kannattaa googlettaa etukäteen, minkä ikäisenä juuri raita-aratin poikaselle on laitettava umpirengas: nopeasti kasvavilla lajeilla rengastusaika voi olla vain yhden vuorokauden: jalan on oltava riittävän suuri, että laitettu rengas ei lipsahda pois, mutta riittävän pieni, että renkaan mahtuu vielä pujottamaan jalkaan.