AIHE:

Juupa, vanhalla foorumilla kerroinkin että luokseni muutti neitsikkapari ei-niin-nykynormien mukaisista oloista. Päätin silloin että ne saavat olla kuin elo pellossa ja kesyyntyä omaa tahtiaan jos kokevat sen tarpeelliseksi, omien kiireideni takia en ehtinyt paljoa seurustella lintujen kanssa vaan ne todellakin saivat kotiutua aivan rauhassa. Muutettiin häkistä isompaan pariinkin otteeseen, koko häkkiä alettiin käyttää puolen vuoden päästä, vuoden päästä jo uskaltauduttiin lattialle ja joskus polvelle katsomaan telkkaria. Parin vuoden päästä tepasteltiin jo keittiön lattialla vaikka kokkasin, milliäkään ei väistetty, päinvastoin uros hyökkäsi varpaisiin kiinni jos menin liian lähelle pikkurouvaa, samoin pihistettiin ruokaa lautaseltani heti kun silmä vältti, eikä todellakaan mitään lintujen terveysruokaa vaan tulisia italialaistyyppisiä pastakastikkeita, graavilohta jne.
Varsinkin uros oli tässä touhussa niin röyhkeä että otaksun sen eläneen jonkin aikaa ihmisiltä varastetulla ruoalla. Onneksi linnut söivät melkein mitä tahansa mitä pöydältä löytyi eli opetin ne syömään tuoreita tarjoilemalla ne pöydältä niin että ne saivat "varastaa" ne, kjäh. Ikävä kyllä ne syövät edelleen kaikkea pöydältä löytämäänsä, viimeksi värikynät.
Häkissä niillä on aina kaikkea mahdollista syötävää mutta erään kerran hirssintähkä oli loppuun kaluttu ja kun aloin asentaa uutta, pikkurouva ei malttanut odottaa että saan tähkän ripustettua vaan alkoi syödä sitä kädestä, jes! Nyt puoli vuotta myöhemmin olin unohtanut koko jutun ja hirssintähkästä oli taas vain ranka jäljellä, tarjoillessani uutta uros tuli syömään sitä kädestä.
Linnut tietävät vallan mainiosti että häkki on turvapaikka ja ne syövät kädestä toistaiseksi vain häkissä, lienee turha toivo että ne tekisivät niin missään muualla saati tulisivat kädelle syömään mitään mutta hyvä näinkin, pääasia etteivät ne pelkää ihmisiä..eivätkä häkissä ollessaan mitään muutakaan, hoitokoiriani ne härnäsivät armotta häkkinsä suojista ja ne pitivät hauskaa kun saivat nuoremman koirista provosoitua hyökkäämään häkkiä vasten. Pienen terrierin tölväisy ei tuntunut lähes 100- kiloisessa häkissä lainkaan ja linnut vain yltyivät riekkumisessaan.
Nyt naaraan kohtalo on vaakalaudalla, sen sulkasato epäonnistui jotenkin tai se on törmäillyt johonkin, toisen siiven kämmen- ja sormisulkia on liikaa pois ja jäljelläolevat sormisulat ovat repaleisia. Se ei pysty nyt lentämään ja linnut ovatkin nyt putkatuomiolla niin pitkään kunnes siipisulat kasvavat, pikkurouva saattaa loukata itsensä yrittäessään lentää ja törmätä johonkin tuhoisin seurauksin. Seuraan tilannetta ja jos siipi jää vialliseksi niin ettei lintu pysty lentämään enää ollenkaan harkitsen sen lopettamista, se on ollut erinomainen lentäjä, moitteeton suunnistuskyky ja kestävyys, lentäminen on sille myös henki ja elämä, se pyytää aina avaamaan häkin oven räpyttelemällä. Uros on laiskempi sekä raskastekoisempi ja kuppelehtii mielummin lattialla tai pöydillä.
Onhan lemmikkilinnuilta toki siipiä silvottu maailman sivu mutta niiden tekeminen lentokyvyttömiksi tai pitäminen sellaisina on vain niin väärin.

Lisäys edelliseen, pikkurouvan siipisulat kasvavat uudelleen eikä itse siivessä ole vikaa. Onneksi en hätäpäissäni laittanut siltä "päätä pölkylle" vaan maltoin katsoa ja odottaa, kohtapuolin lennetään taas... Hauskaa Juhannusta kaikille!

Synkkä ennustukseni siitä etteivät linnut tule syömään kädestä muualla kuin häkissä ei toteutunut. Olen joskus tarjoillut koukkunokille jotakin kädestä kun olen itse ollut syömässä mutta ne eivät ole ihmeemmin piitanneet antimistani. Erään kerran ne olivat olleet jo aika pitkään lentelemässä eli ilmeisesti aika nälkäisiä kun ne lennähtivät tutkimaan ruokapöytää, en ollut laittanut niille mitään tarjolle mutta hain kiireesti hirssintähkän palasen jota tarjoilin kädestä. Uros tuli heti syömään niinkuin olisi tehnyt sitä aina, se jopa jätti "alkupalan" väliin, siis sen palasen jonka se nokkaisee sormestani, vaimoaan se ei päästänyt näin "vaaralliseen" paikkaan syömään. Olen tarjoillut myöhemmin makupaloja sillä tavalla että sen pitäisi kiivetä kädelle syömään mutta se ei vielä onnistu, lintu alkaa järsiä makupalan edessä olevia sormia päästäkseen pöydältä käsin syömään, nahkakäsineitä se pelkää joten kokeilen joku kerta jotakin pientä oksaa jonka päälle sen pitää kiivetä ennenkuin se saa mitään. Kaikki tämä edellyttää tosiaan että ne ovat olleet pitkään ulkona häkistä ja siinä mielentilassa ettei niitä huvita mennä häkkiin syömään juuri silloin. Hauskaa niitä on seurata, nehän etupäässä touhuilevat keskenään kaikenlaista mutta seuraavat tekemisiäni erittäin tarkasti ja jos olen vaikka työhuoneessa liian pitkään ne käppäilevät perässä katsomaan mitä teen.Työhuone johtokimppuineen ja myrkyllisine huonekasveineen on kiellettyä aluetta, saan linnut rauhanomaisesti pois sieltä kävelemällä muualle ja rapistelemalla jotain häkin luona tai keittiössä tai sitten avaamalla telkkarin jota ne kiiruhtavat katsomaan. Keittiössä ne joskus pyrkivät kaappiin jos ovi on vähääkään kauemmin auki, se liittynee koloiluvaiheeseen koska aina kaappien sisältö ei kiinnosta, samoin kesyyntymisen edistysaskeleet tai takapakit liittyvät hormonitoimintaan, pesimisvaiheessa linnut ovat röyhkeämpiä jolloin kesyttäminen on helpompaa. En ota kesyttämisestä ihmeemmin paineita mutta on ihan mukavaa kun ne viihtyvät ihmisten seurassa..tosin uros puraisi erästä ystävääni nenään kun hän työnsi sen liian lähelle pikkurouvaa enkä ehtinyt varoittaa..

Pitkästä aikaa taas täällä, nyt suru- uutisen kanssa. Neitsikkaurokseni menehtyi, tiesin jo alunperin ettei se ollut täysin kunnossa, jotenkin vain tiesin. Se kuitenkin oli ihan pirteä ja näytti hyvältä sekä kosiskeli vaimoaan innokkaasti mutta nyt, reilun kuuden vuoden jälkeen se vain tipahti kuolleena häkin lattialle, ei siis pudonnut häkin pohjalle kuolemaan.
Aavistin sen jotenkin kun naaras alkoi muutama päivä sitten flirttailla koiranpennulleni, se on nuori uros.
Nyt onkin vaarana että leski ihastuu liikaa koiraan, jos se menee koiran ulottuville pelkään seurauksien olevan tuhoisat linnulle, koira on murrosikäinen Australian karjakoira, hyvin villi ja impulsiivinen.
Siksi minulla on nyt kaksi tai oikeastaan kolme vaihtoehtoa joista paras olisi etsiä leskelle eläkepaikka tyttöparvessa tai hyvässä kodissa toisen aikuisen lesken luona, voisin etsiä myös sille seuraksi toisen jo aikuisen linnun tai undulaattipariskunnan. Jos siis jollakulla olisi tarjota koti ja lajinomaista seuraa aikuiselle lutinonaaraalle niin olisi hyvä juttu. Se osaa käyttää kaikkia häkkihärpäkkeitä, syö hyvin tuoreruokia sekä on erittäin hyvä lentäjä. Erityisen kesy se ei ole, puolisonsa ei päästänyt sitä tutustumaan ihmisiin. Tarjoan vaihtoehtoisesti kodin aikuiselle linnulle sukupuolesta välittämättä, voi olla leski, eronnut tai karannut. Rauhallinen aikuinen koti ja koira, ruoka parasta mitä rahalla saa, iso Montana cage Daytona häkki lentotukikohdaksi sekä rauha puuhailla lintumaisia asioita. Käsikesyyttä en edellytä mutta ei pidä myöskään panikoida hoitotoimia tai kodin ja koiran ääniä.
Katsotaan siis kumpi ensin löytyy, pidän leskeä jonkin aikaa karanteenissa siltä varalta että uros menehtyi johonkin sairauteen joka mahdollisesti on myös leskessä mutta parin viikon sisään valitsen jonkin näistä vaihtoehdoista. Viestiä siis tulemaan.